Akseli Gallen-Kallelan catalogue raisonné -hanke

Akseli Gallen-Kallela: Omakuva maalaustelineen ääressä, 1885. Yksityiskokoelma. Kuva: Janne Gallen-Kallela-Sirén

Akseli Gallen-Kallela: Omakuva maalaustelineen ääressä, 1885. Yksityiskokoelma. Kuva: Janne Gallen-Kallela-Sirén

Nordic Art Intelligencen ensimmäinen catalogue raisonné -projekti keskittyy Akseli Gallen-Kallelaan (1865-1931) ja sen tavoitteena on dokumentoida kaikki suomalaisen taiteilijan maalaukset. Siihen voi tutustua osoitteessa https://gallenkallela.org/.

Hanke aloitettiin vuonna 2018 digitoimalla taiteilijan pojantyttären Aivi Gallen-Kallela-Sirénin yli 40 vuoden aikana kokoama kattava teoskortisto taiteilijan tuotannosta. Tämän jälkeen luettelon tietoja on täydennetty museoiden, kirjastojen ja säätiöiden, kuten Suomen Kansallisgallerian, Gösta Serlachiuksen taidesäätiön, Kansalliskirjaston ja Turun taidemuseon, tietokantojen ja arkistojen tiedoilla.

Syksyllä 2021 luettelointihanke siirtyi säätiön koordinoimaksi ja hallinnoimaksi projektiksi. Luetteloon sisällytetään teoksen kuva, jos sellainen on saatavilla, ja teoksen perustiedot, kuten teoksen nimi, valmistusvuosi, tekniikka, teoksen mitat, signeeraukset ja muut merkinnät. Luetteloon kerätään tunnetut tiedot teoksen provenienssista, näyttelyhistoriasta sekä julkaisuista, joissa teosta käsitellään.

Akseli Gallen-Kallelan maalausten tietokanta tulee olemaan kaikille avoin ja maksuton.

Digitaalinen luettelo avataan yleisölle helmikuussa 2024.


Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti, 1897. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Antellin kokoelma. Kuva: Hannu Pakarinen / Kansallisgalleria

Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti, 1897. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Antellin kokoelma. Kuva: Hannu Pakarinen / Kansallisgalleria

Akseli Gallen-Kallela

Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) on yksi merkittävimmistä suomalaisista taiteilijoista. Viisikymmenvuotisen uransa aikana hän tuotti rikkaan ja monipuolisen taiteellisen tuotannon, johon lukeutuu niin maalauksia, taidegrafiikkaa kuin taideteollisuuden alan tuotteitakin, kuten tekstiilejä ja huonekaluja. Gallen-Kallela oli Suomen kansan, luonnon ja myyttien kuvaaja. Taiteilija muistetaan erityisesti Kalevala-kuvituksistaan ja -maalauksistaan. Gallen-Kallela oli myös kosmopoliitti, joka seurasi taiteen uusimpia virtauksia ja myös vaikutti sen seuraavin kulkusuuntiin. Axel Gallén otti käyttöönsä suomenkielisen version nimestään ”Akseli Gallen-Kallela” vuonna 1907.

Akseli Gallen-Kallela opiskeli Académie Julianissa ja Atelier Cormonissa vuosien 1884 ja 1889
välillä. Pariisissa hän oli osa pohjoismaalaisten taiteilijoiden ryhmää, johon kuuluivat muun muassa suomalaiset taiteilijat Albert Edelfelt, Eero Järnefelt ja Emil Wikström, ruotsalaiset taiteilijat August Strindberg ja Anders Zorn sekä norjalainen Edvard Munch. Gallen-Kallela maalasi Pariisissa urbaaneja katunäkymiä ja kuvauksia boheemista fin de siécle -elämäntavasta. Opiskeluvuosiensa aikana hän vietti myös pitkiä aikoja kotimaassaan ja maalasi Suomen luontoa ja maaseudun ihmisiä realistisella ja naturalistisella tyylillä.

Akseli Gallen-Kallelan elämänmittainen intohimo oli Kalevala. Kesällä 1890 taiteilija ja hänen morsiamensa Mary Gallén (o.s. Slöör) sekä taiteilijan ruotsalainen kollega kreivi Louis Sparre tekivät yhdistetyn hää- ja maalausmatkan Kalevalan laulumaille Kuhmoon ja Vienan Karjalaan. Suomessa matka innoitti ja voimisti Karjala-keskeistä kulttuurista liikehdintää ja harrastuneisuutta. 

Akseli Gallen-Kallela omaksui symbolismin 1890-luvulla. Samalla vuosikymmenellä syntyivät monet hänen kuuluisista Kalevala-teoksistaan, kuten Sammon puolustus (1896), Lemminkäisen äiti (1897) ja Kullervon kirous (1899). Suomessa symbolismi nivoutui osaksi karelianismia ja kansallisromanttista tyylisuuntaa. Kalevalan lisäksi Gallen-Kallela kuvitti Aleksis Kiven romaanin Seitsemän veljestä. Teos oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen romaani.

Gallen-Kallelan kansainvälisen uran huippukohta oli Suomen paviljonki Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä. Taiteilija maalasi Kalevala-aiheiset freskot paviljongin keskushalliin. Lisäksi hän suunnitteli ja toteutti yhdessä Louis Sparren kanssa paviljongin Iris-huoneen sisustuksen. 

Paviljonki sai osakseen suurta suosiota, ja nosti venäläistämistoimien kohteena olevan Suomen kansainvälisen huomion keskipisteeseen. Pariisin paviljongin lisäksi, Gallen-Kallela on jättänyt jälkensä Suomen arkkitehtuuri- ja taideteollisuushistoriaan suunnittelemalla ja rakentamalla kaksi ateljeeta: Kalelan Ruovedelle ja Tarvaspään Espooseen. Vuonna 1895 valmistunut Kalela on yksi tunnetuimpia kansallisromanttisia rakennuksia Suomessa.

Gallen-Kallela oli monialainen taiteilija, joka halusi hallita useita taiteen tekniikoita ja materiaaleja. 1890-luvulla taiteilija teki opintomatkat Berliiniin, Lontooseen, Firenzeen ja Pompejiin. Matkoillaan hän hankki tietoa lasi- ja freskomaalaustekniikoista ja grafiikan menetelmistä. Oppimaansa hän sovelsi Ruoveden erämaa-ateljeessaan. Näin sai esimerkiksi alkunsa suomalainen moderni taidegrafiikka.

Vuosina 1909–1910 Gallen-Kallela matkusti perheineen Brittiläiseen Itä-Afrikkaan, joka käsitti suunnilleen nykypäivän Kenian alueen. Kahden vuoden aikana taiteilija maalasi Afrikassa lähes 200 ekspressionistista teosta. Palattuaan Suomeen taiteilija alkoi rakentaa toista ateljeetaan Espooseen. Linnamainen Tarvaspää rakennettiin vuosien 1911–1913 aikana. Taiteilijan seuraava suuri matka toteutui vuosina 1923–1926, jolloin Gallen-Kallela matkusteli Yhdysvalloissa. Taiteilija perheineen asui Chicagossa ja Taosissa, Uudessa Meksikossa. Matkan aikana taiteilija tutustui Amerikan alkuperäiskansojen kulttuuriin ja jälleen kerran palasi kuvittamaan Kalevalan kertomuksia.

Gallen-Kallelan uran vaiheet ja tuotanto käyvät vuoropuhelua ajan historiallisten tapahtumien kanssa. Hänen elinaikansa oli Suomen kansakunnan rakentamisen aikaa, mikä kulminoitui vuoteen 1917, jolloin Suomesta tuli itsenäinen valtio. Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Gallen-Kallela toimi kenraali C. G. E. Mannerheimin adjutanttina ja suunnitteli itsenäisen Suomen armeijan univormuja ja kunniamerkkejä.

Akseli Gallen-Kallelan merkitys kotimaansa kulttuurille on keskeinen. Vielä
tänäkin päivänä Gallen-Kallelan kuvaukset Suomen luonnosta, ihmisistä ja myyteistä ovat jaettua visuaalista kuvastoa suomalaisille. Gallen-Kallelan vaikutus ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan hänen kotimaahansa, vaan hän oli jo elinaikanaan kansainvälisesti tunnettu ja tunnustettu taiteilija. Hänen töitään oli esillä näyttelyissä ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Käsitys taiteilijasta saa edelleen uusia kerrostumia uusien tutkimusten, näyttelyiden ja yleisöjen myötä.

Akseli Gallen-Kallelan tunnettuja teoksia ovat muun muassa Poika ja varis (1884), Akka ja kissa (1885), Démasquée (1888), Saunassa (1889), Aino-taru (1891), Sammon taonta (1893), Symposion (1894), Kalman kukka, puupiirustus (1895), Velisurmaaja (1897), Joukahaisen kosto (1897), Kullervon sotaanlähtö (1901), Tuonelan virralla (1903), Keitele (1904), Sammon ryöstö (1905), Purren valitus (1907), Koru-Kalevalan kuvitukset (1922), Ilmarinen kyntää kyisen pellon, Suuri hauki, Sammon taonta ja Sammon puolustus (1928).